Sundsberginraitin historiaa

Alue on historiallisesti kiinnostava 

Jääkausi loppui Suomessa noin 11000 vuotta sitten. Ensimmäiset ihmiset, metsästäjät, kalastajat alkoivat liikkua nykysuomen alueella joskus 7-8000 vuotta sitten. Asutusta alkoi syntymään 6-700 luvulla pääosin Viron ja Pietarin suunnalta (Ugrilaisia Volgan mutkasta) 1300 luvulla ristiretkien seurauksena skandinaavit/ruotsalaiset asuttivat rannikko seudut.  1300 - 1809 Suomi oli osa Ruotsia, 1809 - 1917 Suomi oli Venäjän suurruhtinaskunta. 1800 luvulla väkiluku Suomessa tuplaantui, samoin taas 1900 luvulla.

Sundsbergin kartanon mailla on harrastettu maanviljelystä 1500-luvun alusta saakka. Kartanon alueen nimi oli alkujaan Gavelsbacka ja tilaa viljeli 5 talonpoikaisperhettä. 1600-luvun lopussa Gavelsbackassa oli kaksi rusthollia. Rusthollit olivat suurtiloja, joilla oli velvollisuus asettaa sotamies ja hevonen armeijan käyttöön tarvittaessa ja sai tästä verohelpotuksia.

1800-luvun alussa rakennettiin kartanoon uusi uljas päärakennus, jonka nimeksi tuli Sundsberg. Päärakennuksen suunnitteli Carl Ludvig Engel, jonka päätyö on Senaatintorin empire miljöö Helsingissä. Kuvasta ilmenee, että maisema oli 1800-luvulla hyvin erilainen nykypäivään verrattuna.

Kartanon omistajina ovat olleet muun muassa Ramsayn, Lejonhufvudin, Bronikowskin, Moringin, Adlercreutzin ja Vilénin suvut. Suurinta loistoaikaansa Sundsbergin kartano eli 1900-luvulla konsuli Albert Vilénin aikana. Loistokkuus päättyi, kun Porkkalan alue vuokrattiin Neuvostoliitolle 1944. Vuokra-aikana kartanon alueen taloja hävitettiin ja päärakennus rapistui niin, että se purettiin 1959. Konsuli Vilénin perilliset myivät kartanon Hakalle 1961, jolta EKE Yhtiöt osti sen 1984.

Suomen torpparilaitoksen juuret ulottuvat 1600-luvulle, jolloin aateliskartanoiden maille ryhdyttiin perustamaan torppia helpottamaan kartanoiden työvoimapulaa. Torpparisopimuksen ehdot ja vaadittu vuokra, taksvärkki, saattoivat olla torpparille kohtuuttomat. Torppareiden aseman aiheuttamaa kiistaa pidetään yhtenä syynä Suomen sisällissodan syttymiseen vuonna 1918. Vuonna 1918 säädetty torpparilaki (135/1918) oikeutti vuokratilalliset halutessaan lunastamaan tilansa itselleen. Konsuli Vilén vastusti kaikin keinoin omistusoikeuden siirtymistä torppareile ja Sundsbergin torppien omistus siirtyi virallisesta vasta 1927 torppareille. Pettynyt Vilen muutti Ruotsiin. Rakennusyhtiö Haka sai mahdollisuuden ostaa maa-alue Vilenin perillisiltä 1961, suunnitelmana rakentaa alueelle esikaupunki johon ei kunta kuitenkaan myöntänyt rakennuslupia.

Sundsbergin kartanolla oli 6 torppaa: Nybacka (Mandus Holmström,17,7 ha), Hedvigsberg (Karolina Nyfors, 30,5 ha), Morbacka (Johan Boman in perilliset, 30,2 ha), Harabacka (Gustav Nyman 17,9 ha), Morudd (Albert Vilèn, 7,3 ha) ja Grindbacka (Artur Strandström ei lunastanut torppaansa). Hedvigsberg lohkottiin 1929 kolmeen osaan: Untola (Wittfooth, Hedvigsberg (Rydman) ja Riihimäki (Nyfors).

Porkkalan vuokra-alue lunastettiin valtiolle 1944, jolloin maanomistajille korvattiin rakennusten arvo. Suurin osa Sundsbergin asukkaista muuttivat lahden yli eteläiseen Espooseen. Vuonna 1956 vuokrasopimus yllättäen purettiin ja entiset maanomistajat saivat etuosto-oikeuden lunastaa entiset maansa takaisin, johon valtio myönsi edullista "Porkkalalainaa". Suurin osa entisistä omistajista käyttivät tilaisuuden hyväkseen. Osa suhtautui kuitenkin takaisin muuttoon varauksella ja käytti aluetta enemmän kesänviettopaikkana. Ensimmäiset vakituiset asukkaat olivat Holmström- Nybacka, Ring/Puustinen - Morbacka, Lindstedt - Morbacka ja Boman - Morbacka. Kymmenisen vuotta myöhemmin alkoi pikku hiljaa omakotitaloja syntymään ympäri Sundsberginraittia ja tänäpäivänä alueella on noin 50 taloa vakituisessa käytössä keskimäärin 1 ha tonteilla.

Alueen rakentamista on hidastanut vanha sääntö että jokaisella tilalla saa olla korkeintaan 4 rakennusoikeutta. Viime vuonna kun alue vihdoin pääsi kaavoitusputkeen perustettiin Sundsberginraitin asukasyhdistys ajamaan asukkaiden intressejä.